merci et au revoir

Mun ekan postauksen nimi oli bienvenue, joka tarkoittaa tervetuloa. Tämä postaus on luultavasti se viimeinen, joten siitä johtuen otsikko tarkoitaa kiitos ja näkemiin. Mun vaihtovuosi on loppunu jo kuukasi ja kaksi päivää sitten, ja jo nyt oon taas aloittelemassa aivan uutta, erilaista, jännää elämää. Aloitan kuitenkin kertomaan ensin mun paluusta Suomeen.

   Mä en saanu minkäänlaista kulttuurishokkia. Mun koko perhe tuli hakemaan mua Helsinki-Vantaalta, ja koko sen 5-6 tuntisen automatkan aikana olin ihan häikäistyny, miten kaunis maa tää meidän Suomi onkaan. Vaasan ruispalat ja laktoositon maito ei oo koskaan maistunu yhtä hyvältä. Nukkuminen omassa sängyssä. Oli niin ihanaa nähdä perhe, kaverit, sukulaiset, tutut paikat pitkän ajan jälkeen. Me ollaan puhuttu Johannan (joka oli siis vaihossa Bretagnen piirissä, 2h Nantesista) kanssa, että kumpikin on ollu ihan tosi onnellinen täällä Suomessa. Mulla ei oo mitenkään erikoisesti ikävää Ranskaan, paitsi 14 heinäkuuta eli Ranskan kansallisuuspäivänä ajattelin, että aaaaaww ois niin ihanaa olla Ranskassa. Haha mä oon kyllä kovettunu tunteiltani viime vuoden aikana (tää huomattiin Ellin kaa leffassa, kun katottiin Tähtiin kirjoitettu virhe, eipä mitenkään tosi paljon itkettäny, ois kai pitäny heheh), mutta eipä Ranskaa voikaan tulla helposti ikävä, koska lähikaupastakin löytyy lemppariranskasuklaata, joka toinen kahvilan nimi on ranskaksi, kadulla tulee koko ajan ihmisiä päällään paitoja, joihin on kirjoitettu väärin ranskalaisia lausahduksia kuten tosi cool tai pariisilainen (mies) (tän paidan omistaja oli nainen..). Ja mitäs tässä turhia murehtimaan, koska tiedän, että ne tärkeet ihmiset ei erkane välimatkastakaan huolimatta. 

   Oon kerenny nauttia Suomen kesästä täysin rinnoin, tää on ollu niin Ranskan kuin Suomenkin kannalta mun paras kesä (eikä vielä ohi, ainakaan reiluun viikkoon, eikö niin?). Lyhennettynä mun loma: Tampereen kämpän avainten haku, mun tervetulo- ja Camillan eli sardinialaisen vaihtarin läksiäisjuhla, vähän töitä, tavaroiden muuttamista Tampereelle, ranskalainen illallinen kavereitten kanssa, viikko mökillä, kaverin synttereiden juhlimista, veljen muuttamista Ouluun, viikonloppumatka Helsinkiin Ellin (joka oli siis Ranskassa samassa piirissä mun kaa) luo ja sillon käytiin myös Tallinnassa, ja uusimpana Tukholman-matka perheeen kanssa. Tänään mä jäin tänne mun Tampereen-kämppään asustelemaan, ah tästä tuli kiva. Maanantaina alkaa koulu, meen siis vikaks kahdeksi vuodeksi ilmaisutaitolukioon, siitä johtuen tää muutto yksin. Huomenna lähden kohti 70 vaihtarin viikonloppua, viikonpäästä Weekend, ja ai niin apua maanantaina alotan autokoulun!!!!!!  

    Tähän väliin kiitos kaikille teille lukijoille mun vaihdon seurailusta. Ylimmillään teitä oli 91 + anonyymit, oli aina suuri iloa teille kirjoitella. Ranskaan mä palailen vielä varmasti, ja onhan ne mun parhaat kaverit tänne tulossa huhtikuussa, niistä ois kiva vielä kirjoitella jotain, jos kaikki ei nyt poista mun blogia lukulistaltaan, mutta toistaiseksi tää on nyt viimeinen postaus.Vaikka mun elämä mun mielestä täällä Tampereella on tosi kivaa, ei mulla siitä mitään erikoista intoo oo blogata, katotaan, jos mua näkyis bloggerina vielä jossain vaiheessa. Mulla on läjäpäin matkahaaveita, yksi niistä ois lähteä kesätöihin ens vuonna Ruotsiin, ois kiva jaella taas matkustusiloa blogin kautta :)

   Kaikki siis hyvin Tampereella. Mun huoneestakin näkyy, miten paljon viime vuosi Ranskassa on vaikuttanu mun elämään. Mä oon oikeasti muuttunu aika paljon, vaikka sitä ei kauheen helpolla huomaakaan. Vaikka oiskin aika tosi jees, että ois ruokaa ja puhtaat pyykit, tässä vaiheessa mulle oli tosi luonnollista ja tarpeellista lentää nyt oikeestikin niillä omilla siivillä. Tajuatte, jos ootte kokenu samanlaisen vuoden. Kannustan oikeasti, lähtekää, jos huvittaa. Viime vuosi oli mun tän astisen elämäni paras vuosi, mutta tästä vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä, se on nimittäin asennekysymys :)

   Viimeisen kerran,

   Bisous,

   Nelli

viimeiset päivät ranskassa

Terkkuja ihan täältä omasta omasta kodista, Suomesta! Tulin kotiin siis viime lauantaina 5.7., en tiiä mainostinko sitä päivää ees mitenkään ihmeellisesti. En halunnu laittaa aikaani blogin tekoon vikan puolentoista viikon aikana, joten saatte kuulla mun viimeisistä Ranskan hetkistä nyt, myöhemmin sitten fiiliksiä kotiin paluusta.

   En jaksa oikein muistaa kaikkea, mitä oon tehny! Torstaina kävin luonaalla Zoén kaa yhessä lempparipaikassa, perjantaina käytiin Le Nid:issä vikaa kertaa ja syömässä maailman parhaita cup cakeseja ja sovittamassa taas mekkoja ylikalliilla Gallerie LaFayetilla Zoén ja Yasminen kaa. Lauantaina oli vika Rotarykonferenssi, jossa meitä oli 44:stä vaihtarista paikalla vain 11. Sattuu sydämmeen vaan ajatella, miten kaukana kaikki asuu :(

   Sunnuntaina menin syömään etanoita ja sammakonreisiä yhelle kivalle rotarynaiselle, koska etanoita en ollu vielä maistanukaan! Oli tosi hyvää! Puhuttiin myös sen rotarin ja toisen rotarinaisen, joista tulee siis nuorisovaihtoasiamiehiä(/naisia) tulevalle vuodelle, kanssa mun perheistä. Kerroin sitten mun kolmannesta perheestä, en varsinkaan tona vikana puolenatoista viikkona tuntenu oloani ollenkaan hyväksi niitten kanssa, koska ne oli jotenkin tosi kylmiä mulle, niistä ei juuri saanu mitään irti ja kylmien kasvisten illalliset tursus korvista ulos. Mulle ehotettiin, että menisin rotareille vikaks viikoksi, mutta mun mielestä se oli loppuun ehkä liian dramaattista, eikä kiireiltä siihen oikein ees ollu aikaa.. Eli ton perheen takia oli kyllä hoppu lähtee Suomeen vaikka muuten ihan sairaan onnellinen olinkin sielä.

   Maanantaina näin vikaa kertaa usalaisen Leahin, jonka oikeet vanhemmat oli tullu Nantesiin, ja kierreltiin ympäri kaupunkia aamulla. Nantesissa on kesällä "Voyage à Nantes" eli matka Nantesissa-nimisen tapahtuman takia kaikenlaista katseltavaa ja koettavaa syyskuuhun asti. Ympäri Nantesia olikin vaikka mitä hassua! Sen jälkeen menin syömään Zoén kanssa, sitten treffattiin ihana meidän luokkalainen Anouk, koska hän ei päässy mun läksiäisiin. Illalla oli vika Rotarydiner!

   Tiistaina menin näkemään ekaa perhettä lounaan merkeissä vikaa kertaa. Sen jälkeen kävin rautatieasemalla näkemässä meksikolaista Mercedesiä, joka oli palaamassa Svetisistä ja ootteli junaansa. Sen jälkeen mentiin leffaan kattoo Triple Alliance Zoén ja Yasminen kaa. Tiistaina oli muuten vika päivä, jolloin mun kavereilla oli ylioppilaskirjoituksien suullisia kokeita, joten sen jälkeen kaikilta rupes löytyy enemmän aikaa. Leffan jälkeen näin yhen nantesilaisen tytön, joka oli palannu edelliseltä viikolta Kuopiosta vaihdosta. Illalla tein suomalaista ruokaa vielä hosteille.

   Keskiviikkona mentiin Zoén, Yasminen ja Alicen kanssa rannalle. Muutaman euron bussi rannikolle, lämpöö löyty varmaan 35C, oli ihana päivä! Illalla menin syömään Zoélle tartaria eli raakaa pihviä, oli tosi hyvää! En ollu maistanu sitä ranskalaista erikoisuutta, mutta Zoén perhe kutsu mut syömään, joten ongelma ratkaistu! :)

   Torstaina mulla oli operaatio pakkaa laukut. Oli tosi kuuma päivä! Kerkesin käydä myös maistamassa alueen parhaita croisantteja, tein lahjaa Delfille kuten monena muunakin päivänä (sain siltä siis sellasen kuvakirjan, joten tein samantyyppisen, mutta suomalaisilla resepteillä) teettämässä kuvia läksiäisjuhlien koristeeksi (oltiin laitettu ne pyykkinarulle nätisti roikkuu, mutta alko sataa, joten meni mönkään) ja illalla menin näkee mun ihanaa tokaa perhettä illallisen merkeissä.

   Perjantaiaamuna sain noin tunnin huudot mun hostisältä vähän kaikesta mahollisesta, ja se saikin pilattua mun päivän aika lahjakkaasti, vaikka kaikkea muuta kivaa olikin luvassa. Menin lounastaa 5 kaverin kaa creperiihin, kävin näkemässä rautatieasemalla vikaa kertaa mun lempinewbieksejä eli austraalialaista Taylaa, uusi-seelantilaista Monitaa ja argentiinalaista Felipeä, jotka palas niitten bustripiltä. Siitä meninkin suoraan mun läksiäisiin. Vaikka tosi monet oli jo lähteny lomille, oli konsertissa tai muuten estyneinä, meitä oli kivat 13 henkee, ja oikein onnistunu ilta. 

   Seuraavana aamuna oli lähtö lentokentälle. 5 kaveria oli tullu sanoo heipat sinne asti. Iltaseiskan aikaan rantauduin Suomeen ja oon kyllä tosi onnellinen olla täällä taas vaikka Pariisin lentokentällä sainkin pisaran kulttuurishokkia yberblondien suomalaista keskellä :) Ja hei, jos teillä on viimeisiä kysymyksiä, laittakaahan tulemaan, kirjoittelen teille vielä palautumisesta postauksen tai pari!

  

albi

HOLAAAAA!! Vietin kuuden päivän siasta kokonaisen viikon (koska lentokonelakko) mun maailman ihanimman argentiinalaisen kaverin Delfin (tutustuttiin siis eurotourilla) luona Etelässä. Delfi asuu Cunac-nimisessä söpössä kylässä, Albi-nimisen kaupungin vieressä, joka on kuuluisa komeasta katedraalistaan. Jos joku tuntee Etelä-Ranskan merien välisellä alueella sijaitsevan Toulouse-kaupungin, oltiin siis tunti sieltä koilliseen. Nantesista pääsee näppärästi tunteroisessa Toulousiin halpalentoyhtiöllä.

   Meidän ihanaan viikkoon kuulu auringon ottoa (torstaina jo 33C ja sunnuntaina oli jo 36C, siitä seuraavalle viikolle vähän laski), uima-altailua, tosi hyvin syömistä, kokkailua niin suomalaisista pannukakuista argentiinalaisiin enpanadaksiin, pyöräilyä joenrantaan ja tiistaina tehtiin 45km lenkki Delfin lempipaikkaan, josta noi monet kuvat alla on! Maisemat tuolla seudulla on mun mielestä Ranskan kauneimmat, tosi mäkistä ja paljon kauniita peltoja ja metsiä. Mulla ei oo todellakaan kuvia siitä, koska en tajunnu meidän kävely/pyöräilylenkeillä ottaa kuvia, harmi! Pyöräily on ihan tosi vaikeeta tuolla, koska ne mäet on sairaan suuret!! Mutta onneksi sinä päivänä kuin saavuin, oli perhe investoinut elektronisiin pyöriin, ne oli parhaita!! Tehtiin meidän 45km lenkki niillä, oli nannaaa, paitsi loppu akut just viimeistä tosi hyrkkää mäkee ennen ja ne pyörät painaa niin paljon...

   Juhannuksen siasta Ranskassa juhlitaan "fête de la musique" eli musiikkijuhlaa. Perjantaina mentiin viereiseen kylään ja lauantaina Albiin Delfin kavereiden kaa. Lauantain alkuilta totta kai kannustettiin Argentiinaa jalkapallon mm-kisoissa! Oon niin onnellinen, että olin tuolla, koska lauantaina Albin keskusaukio oli kuin tuhannen hengen ulkoyökerho, koska Ranskan nrj oli tullu paikalle!! Alussa yleisöön heitettiin t-paitaoja, hattuja, laseja vihreässä värissä, ite sain toki kaikki ne, kunnon mainostyttö :D

   Maantai aamu ja alkuiltäpäivä Delfi näytti mulle Albia vielä tarkemmin, iltapäivällä mentiin yhen naapurin uima-altaalle ja illaalla grillattiin hostsikon, -veljen ja niiden kavereiden kaa. 

    Lakon takia sain siis yhden päivän lisää mun lempiargentiinalaisen kanssa, ja viimeinen päivä eli keskiviikko vietettiin Toulousessa. Täällä on kesä-alet, jonka takia kaupoissa sai jonottaa ihan tosi pitkään. Nähtiin pikaisesti maailman suloisin meksikotar Vivi vikaa kertaa, koska Vivin vanhemmat oli tullu käymään ja matkustamaan vähän Ranskassa ennen kotiin palua. Brasilialainen Lais ja chiileläinen Valentina tuli meidän mukaan myös iltapäivällä. Kello viiden jälkeen, kun oltiin tingitty markkinoilla meidän ystävyyskorujen hinnasta, oli aika sanoo heipat ;( Suunnitelmien mukaan oon lähössä Argentiinaan puolentoista vuoden päästä uutta vuotta viettämään, mutta se on pitkä aika, joten totta kai sai itkee silmät päästään. Toiset kunnon itkut alko lentokoneessa, kun aukasin Delfin mulle antaman lahjan. Se oli paras lahja, jonka oon koskaan saanu, kirja meidän ystävyydestä <3 Meidän ystävyys on vailla vertaansa, koska ollaan siis kirjaimellisesti kaks maailman toisilta puolilta tulevaa hullua, jotka ei oo tuntenu edes kahta kuukautta, mutta siitä ajasta ollaan jo 3 viikkoa vietetty yhdessä !!! 

    Mun matka Albiin oli siis aivan suunnattoman ihana, en malta oottaa, että pääsen Argentiinaaaaaaaaan <3