Mun ekan postauksen nimi oli bienvenue, joka tarkoittaa tervetuloa. Tämä postaus on luultavasti se viimeinen, joten siitä johtuen otsikko tarkoitaa kiitos ja näkemiin. Mun vaihtovuosi on loppunu jo kuukasi ja kaksi päivää sitten, ja jo nyt oon taas aloittelemassa aivan uutta, erilaista, jännää elämää. Aloitan kuitenkin kertomaan ensin mun paluusta Suomeen.
Mä en saanu minkäänlaista kulttuurishokkia. Mun koko perhe tuli hakemaan mua Helsinki-Vantaalta, ja koko sen 5-6 tuntisen automatkan aikana olin ihan häikäistyny, miten kaunis maa tää meidän Suomi onkaan. Vaasan ruispalat ja laktoositon maito ei oo koskaan maistunu yhtä hyvältä. Nukkuminen omassa sängyssä. Oli niin ihanaa nähdä perhe, kaverit, sukulaiset, tutut paikat pitkän ajan jälkeen. Me ollaan puhuttu Johannan (joka oli siis vaihossa Bretagnen piirissä, 2h Nantesista) kanssa, että kumpikin on ollu ihan tosi onnellinen täällä Suomessa. Mulla ei oo mitenkään erikoisesti ikävää Ranskaan, paitsi 14 heinäkuuta eli Ranskan kansallisuuspäivänä ajattelin, että aaaaaww ois niin ihanaa olla Ranskassa. Haha mä oon kyllä kovettunu tunteiltani viime vuoden aikana (tää huomattiin Ellin kaa leffassa, kun katottiin Tähtiin kirjoitettu virhe, eipä mitenkään tosi paljon itkettäny, ois kai pitäny heheh), mutta eipä Ranskaa voikaan tulla helposti ikävä, koska lähikaupastakin löytyy lemppariranskasuklaata, joka toinen kahvilan nimi on ranskaksi, kadulla tulee koko ajan ihmisiä päällään paitoja, joihin on kirjoitettu väärin ranskalaisia lausahduksia kuten tosi cool tai pariisilainen (mies) (tän paidan omistaja oli nainen..). Ja mitäs tässä turhia murehtimaan, koska tiedän, että ne tärkeet ihmiset ei erkane välimatkastakaan huolimatta.
Oon kerenny nauttia Suomen kesästä täysin rinnoin, tää on ollu niin Ranskan kuin Suomenkin kannalta mun paras kesä (eikä vielä ohi, ainakaan reiluun viikkoon, eikö niin?). Lyhennettynä mun loma: Tampereen kämpän avainten haku, mun tervetulo- ja Camillan eli sardinialaisen vaihtarin läksiäisjuhla, vähän töitä, tavaroiden muuttamista Tampereelle, ranskalainen illallinen kavereitten kanssa, viikko mökillä, kaverin synttereiden juhlimista, veljen muuttamista Ouluun, viikonloppumatka Helsinkiin Ellin (joka oli siis Ranskassa samassa piirissä mun kaa) luo ja sillon käytiin myös Tallinnassa, ja uusimpana Tukholman-matka perheeen kanssa. Tänään mä jäin tänne mun Tampereen-kämppään asustelemaan, ah tästä tuli kiva. Maanantaina alkaa koulu, meen siis vikaks kahdeksi vuodeksi ilmaisutaitolukioon, siitä johtuen tää muutto yksin. Huomenna lähden kohti 70 vaihtarin viikonloppua, viikonpäästä Weekend, ja ai niin apua maanantaina alotan autokoulun!!!!!!
Tähän väliin kiitos kaikille teille lukijoille mun vaihdon seurailusta. Ylimmillään teitä oli 91 + anonyymit, oli aina suuri iloa teille kirjoitella. Ranskaan mä palailen vielä varmasti, ja onhan ne mun parhaat kaverit tänne tulossa huhtikuussa, niistä ois kiva vielä kirjoitella jotain, jos kaikki ei nyt poista mun blogia lukulistaltaan, mutta toistaiseksi tää on nyt viimeinen postaus.Vaikka mun elämä mun mielestä täällä Tampereella on tosi kivaa, ei mulla siitä mitään erikoista intoo oo blogata, katotaan, jos mua näkyis bloggerina vielä jossain vaiheessa. Mulla on läjäpäin matkahaaveita, yksi niistä ois lähteä kesätöihin ens vuonna Ruotsiin, ois kiva jaella taas matkustusiloa blogin kautta :)
Kaikki siis hyvin Tampereella. Mun huoneestakin näkyy, miten paljon viime vuosi Ranskassa on vaikuttanu mun elämään. Mä oon oikeasti muuttunu aika paljon, vaikka sitä ei kauheen helpolla huomaakaan. Vaikka oiskin aika tosi jees, että ois ruokaa ja puhtaat pyykit, tässä vaiheessa mulle oli tosi luonnollista ja tarpeellista lentää nyt oikeestikin niillä omilla siivillä. Tajuatte, jos ootte kokenu samanlaisen vuoden. Kannustan oikeasti, lähtekää, jos huvittaa. Viime vuosi oli mun tän astisen elämäni paras vuosi, mutta tästä vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä, se on nimittäin asennekysymys :)
Viimeisen kerran,
Bisous,
Nelli
