joyeux anniversaire, moi

Torstaina mulla oli 17. synttärit, päivä muihin synttäreihin verrattuna oli tosi erilainen, mutta tosi hyvä!! Hostvanhemmilla oli koko päivä töitä, mutta ajattelin, että ei se mitään, kyllä mä osaan itelleni tekemistä järjestää :)

   Tälläinen ihanuus mua ootteli aamupalapöydässä! En meinannu jaksaa syödä mun aamupalaa, ku toi oli mulle iso XD Terveisin Nelli, joka syö Suomessa aina ihan valtavan aamupalan! Ton lisäks testasin Carrefourin (kauppaketju) crêpsejä (=lettu) ja kaks palaa suklaata, että huh huh maha paukku, kun olin kaiken saanu syötyä. Mutta en kauheen monta synttäripäivää vietä Ranskassa, joten hyvä ruoka, parempi mieli, siinä mun päivän motto :)

   Àpres tuli päiväkirjailun vuoro. Oon täällä kirjottanu päiväkirjaa pitkästä aikaa ja vieläpä ranskaks!! Olin ajatellu kyllä käydä lenkillä, mutta mulla oli vähän flunssa (ei enää wohou), joten tyydyin vaan nauttimaan elämästä.

   Edellisenä päivänä ostettu paita pääs heti käyttöön, kun laittauduin ihan itteäni varten, kun lähdin kaupungille. Mulla on täällä ratikka/bussi-kortti, joten ah ei tarttee mitään kyytejä sumplailla!! <3

   Muutama tunti kaupungilla meni järkyn suuressa kirja/cd/leffa-kaupassa, vaatekaupoissa (oh mon dieu rakastan näitä kauppoja täällä, oikeesti toikin on jo tarpeeks hyvä syy jäädä tänne pysyvästi!!), "kauneuskaupassa" oli vähän hämminkiä (kortilla ei voinu maksaa alle 9e ostosta ja yks mukava nainen selitti sen mulle, ku myyjä ei osannu selittää sitä mulle XD ) mutta sieltäkin selvisin, kävin ekan kerran boulangeriessa (leipäkauppa, sain illalla kuulla, että ihan meidän kodin lähellä on yks, arvatkaa vaan kestä tulee vakkariasiakas!) ja ihastelin vaan mun kotikaupunkia. Nantes on oikeesti täydellinen!

   Jalat enemmän rakoilla kun koskaan, palasin kotiin ja söin taas ihan kauheesti, ku olin ostanu pain au chocolatinkin (niinku croisanttitaikinasta tehty leipä, jossa on suklaata sisällä, aaaahh niin hyvää!!). Ja join maitooki!! Mun "kauheesti" täällä on Suomen normaali nykyään XD En meinaa uskoo itekkään tätä, mutta oon mä jo viikossa muuttunu aika paljon. Kuitenkin ruoka tälle tytölle aina maistuu, varsinkin kun aurinko paistaa ja on tosi lämmin, naapurin pihalla on banaanipuu ja meidän kilpikonna (niitä on kaks, mutta se toinen on aina jossain piilossa) oli ihan innoissaan taas ku olin pihalla. Oikeestaan en saa olla pihalla rauhassa, ku Ingrid tulee aina mun luo ja jos en siirtäis sitä kauemmas, se oikeesti söis mut elävältä XD

   Kun oottelin hostmamia töistä, fiilistelin vaan tätä Ranska-elämää, opettelin uusia sanoja, lakkasin kynnet, viimeistelin postauksen ja söin vähän läksiäiskarkkeja. Lähettiin Mesqueriin ku hostäiti oli tullu töistä.

   Kun tultiin tänne rantatalolle, mun ajatukset meni näin: "Mä. Rakastan. Tätä. Paikkaa."

   Kohta ruettiin syömään (=juttelemaan ja napostelemaan, ja suomalaisille pitkän ajan päästä syömään oikeesti) ja sain parhaimman lahjan, mitä koskaan oon saanu!! 5 lippua teatteri- ja tanssiesitysiin!!! Esitykset on marras-, tammi- ja huhtikuussa, eli saan nauttia tästä lahjasta koko vuoden ja senkin jälkeen ku en asu enää tässä perheessä. Parempaa lahjaa mulle ei vaan vois antaa ja on niin outoo, että hostit osas antaa mulle noin täydellisen lahjan, vaikka ei olla tunnettu kauankaan. Okei kyllä ne tietää, että mä rakastan tanssia ja teatteria, ja mun unelma-ammatti on näytelmäkirjailija, mutta silti. Ah. Naminami tomaattipiirakan jälkeen olin ihan täynnä, mutta vielä oli jälkiruuan aika ja syötiin tollasia täydellisiä, ihan sairaan hyvän makusia leivoksia. Ja ainii!! Oli myös pain noirea, eli tummaa leipää!! Ranskalainen vaalee leipä on ihan taivaallista, mutta tumma leipä <3

   Maailman onnellisimpana mä menin nukkumaan ja heräsin aamulla ihanaan uuteen päivään, jolloin aloin unohtelee sanoja suomeks ja muitten keskusteluissa pysyin jo kärryillä. Oon niin onnellinen.

des différences #1

KOHTELIAISUUS

Bonjour, ça va, merci, pardon, au revoir .. !! Koko ajan ja kaikkialla. Pardon ja au revoir on ehkä vaikeimmat sanat mulle ikinä ääntämisen kannalta! Tää kohteliaisuus on ehkä se erillaisin asia, koska suomailaisten kohteliaisuuden varmaan kaikki tietää :D Poskipusut, ah rakastan niitä! Täällä on kaks pusua, alkaen vasemmalta ja ne vaihetaan kaikkien kanssa yleensä tavatessa ja hyvästeltäessä.

 

RUOKA JA RUOKAILU

Täällä syödään aamupala, lounas joskus puolenpäivän ja kahen välillä ja illallinen meillä jossain ilta kaheksan ja ilta kymmenen välillä. Aamupala mulla on oikeestikin vaan kaakao ja hedelmä, saan tietty syödä vaikka kaapit tyhjäks kaikkee letuista alkaen. Ja kaakao ei liukene täällä kylmään maitoon, yleensä. Ja ne ihmiset, jotka mä tunnen, syö aina tosi vähän. Ennen ruokaa napostellaan ja jutellaan. Salaatti syödään joskus pääruuan jälkeen ja maanantaina kuulin, että jos oot hyvin kasvatettu, nii otat vaan kolmee juustolajia. Tää herra, joka mulle näin sano, en tiiä se varmaan höpötti vaan, koska kun oon kysyny muilta tosta, nii ei kukaan tollasta tiiä :D

 

LIIKKUMINEN JA LIIKUNTA

Nantesissa on oikeestaan vaan pikkuautoja, koska täällä on tosi vähän parkkitilaa. Julkiset täällä onki sitte tosi hyvät. Mesquerissa kaikki pyöräilee, joka on tosi iloinen asia mulle. Liikunta jää aika paljon viikonlopulle ja keskiviikkoiltaan (koulu loppuu sillon lounaaseen), koska Ranskassa nuorille liikunta ja muut harrastukset on aina àpres àpres àpres, myöhemmin myöhemmin myöhemmin. Nyt keskitytään kouluun :D

   Täällä kaupungissa pyöräillään autojen seassa, joten se on liian vaarallista. Tiemaksu pitää maksaa isoilla teillä (perjantaina bussissa kaikki oli ihan ihmeissään ku mä sanoin, että en oo koskaan nähny tiemaksupaikkaa heheh). Kaupunkien väliset kyltit (siis ne jotka ilmoittaa että nyt ollaan tän nimisessä kaupungissa..) on varmaan kymmenen kertaa isommat ku Suomessa. Niissä on iso kuva ja sitte kans pieni selitys kaupungista, esim. Nantes oli taiteen ja jonkun muun kaupunki. Liikennerampeissa nopeus vaihtuu ihan muutaman metrin välein, eli ihan pikkusella matkalla sun pitäs hidastaa 120 km/h:sta 40 km/h:iin. Nopeusrajoituskylteissä on aina laatta, jossa lukee "rappel" eli huomio. Vissiin ihan sitä varten vaan, että kaikki kattoo sitä rajotusta :D Ohituskaistalla vilkut on koko ajan päällä.. Bensapaikoilla maksetaan vasta tankkaamisen jälkeen sellaseen kopperoon..

 

ASUMINEN

Monilla on rantatalo, joissa vietetään viikonloppu. Ikkunat on ainakin rantatalolla aina auki. Siellä mulla oli kans tosi kylmä, ku tuuli vähäsen. Ranskalaiset oli teepaidoissa ja shorteissa, kun mulla oli pitkät housut, huppari ja takki ja siltikin vähän kylmä. Sisällä ollaan ilman kenkiä ja varsinkin Mesquerissa on ihan tavallista kulkee avojaloin kadulla! <3 Täällä on usein vessat sellasia, että siellä on vaan vessanpönttö ja kädet pestään kylpyhuoneessa (mä ainakin käyn pesemässä..). Mä nukahdan kans täällä ihan muutamassa minuutissa (Suomessa siihen menee vähintään tunti)!

 

Täällä melkeimpä kaikki polttaa, viini on suuressa suosiossa, ranskalaiset ei tykkää niitten kansallislaulusta eikä ne osaa laulaa sitä, shekillä voi maksaa, vesitornit on melkeinpä aina niinku linnan torneja :D ja ranskalaiset on perhekeskeisempiä. Ja suvun ja ystävien kesken ruokailuja on ainakin mun näille seitsemälle päivälle mahtunu! Siinä nyt vähän Ranskan ja Suomen eroja :)

 

comme une française

(= kuin ranskalainen)

Käsillä puhuminen, ilmeily, muu elehdintä! Haha en ollu melkein tunnistaa itteeni siltä videolta, ku oon näköjään ominu ranskalaisten tavan puhuu eli elehdin tosi paljon, ja lisäks vaikutan jostain syystä nokkavalta tossa välillä, ainaki suomalaisten silmissä :D Mutta siis kaikki on paremmin kuin hyvin, mulla on ollu viime päivät pullollaan tekemistä!! Rakastan tätä paikkaa!! Huom! Video tehty eilen illalla..

 

EDIT: Ou mai en tiiä onko tavallista, että saan ladata tota videoo tyyliin kuus tuntia (tai enemmän) :O Mutta videon lisäks vähän viime päivien kuvia. Tänään nähtiin kaupungilla yhen uusi-seelantilaisen oldien (tammikuussa saapunut) ja indonesialaisen newbien kanssa. Oli tosi kivaa, sää täydellinen ja ah rakastan ranskalaisia vaatekauppoja!!! :) Kävin myös tapaamassa mun nuorisovaihtoasiamiestä ja viemässä hänelle emergency fund -rahat, passin, yms. Tää monsieur oli kyllä tosi mukava ja en malta oottaa että saan tavata mun koko rotaryklubin! Täällä kokoukset on aina neljän viikon välein ja totta kai ruokalautasen kera, nam!! Vielä pitää kuitenkin oottaa vajaa kuukausi, että on ekan kokouksen aika :)
EDIT nro. 2: Jeah jeah voi mennä hetken aikaa, että multa toista videoo tulee, koska itse tää videon latausprojekti on kestäny nyt sen päivän :D Kun nukuin ja olin kaupungilla, ei se tietenkään ladannu, mutta oh mon dieu tää on nyt vähän liikaa! Äskön tultiin leffasta, käytiin kattoo hostien kanssa sellanen tanskalainen elokuva nimeltään hijacking. Mä ymmärsin!! Siinä puhuttiin tanskaa ja enkkua + ranskaks tekstitykset, joten kolmen kielen avulla selvisin :)

onneks mä saan olla täällä vuoden

Bonsoir Suomi!! Täällä ollaan ja rakastan tätä paikkaa!! Kuulumiset tulee nyt kuva+kuvateksti -muodossa, mutta lyhyesti sanottuna mulla menee tosi hyvin, tykkään tosi paljon mun hosteista, ranska sujuu ihan älyttömän paljon paremmin kuin oisin ikinä voinu kuvitella!! Me puhutaan vain ranskaa, paitsi jos en tiiä jotain sanaa nii sanon sen enkuks, ja ymmärrän hyvin, kun hostit puhuu mulle tosi selkeesti ja hitaasti. Oon ihan ihmeissäni, että tää näin hyvin menee, ku mitä häh oon lukenu vuoden vaan ranskaa. Mutta mitä pitemmälle päivä menee, sitä enemmän joudun pyytää toistamaan, koska ranskan puhuminen ja kuuntelu väsyttää totta kai. Mutta ah oon niin onnellinen!! ♥

Näitten neitosten kanssa treffattiin Helsinki-Vantaalla aamuseiskalta eilen eli perjantaina. Lähtöselvitys- ja hyvästelyhässäkät oli yhtä tunnekuohua, mutta selvittiin jotenkin läpi!

Passikippis!!! :D Parempaa matkaseuraa ei vaan voi olla kuin ranskattaret ♥

Kolmen tunnin lento kuulostaa tosi vähältä, mutta mulle se oli just sopiva, ku ei meinannu malttaa oottaa, että ollaan Ranskassa. Mä, Elli, Essi ja Heidi saatiin paikat lähekkäin, mutta Karo ja Johanna oli kauempana. Matka meni siis oikein hyvin ja laukutki saatiin, kun oltiin keretty oottaa vaan sitkeesti.

Lentokentällä mua ja Elliä, kun mennään samaan piiriin, oli oottamassa Ellin nva:aat ja mentiin niitten + Johannan ja sen hakijoitten kanssa junalla lentokenttähotellin aulaan oottelee loppuja saapuvia, että bussikyyti kohti kotia voi alkaa. Syötiin ja juteltiin muitten vaihtareitten kanssa, sitten Johannan piiriläiset lähti ja me otetttiin vielä kuva ja kolmelta lähettiin ajelemaan. Pysähdyksiä oli kolmessa isommassa paikassa, joista Nantes oli vika. Reilun viiden tunnin matka meni kuitenkin tosi kivasti, koska kaikki vaihtarit oli tosi kivoja ja ootan jo innolla meidän 2 viikon päästä olevaa leiriä!!

Nantesissa mua oli oottamassa eka hostäiti ja kolmannen perheen iso- ja pikkusisko ihanan " Bienvenue Nelli" -kyltin kanssa. Maman kanssa lähettiin ajelee suoraan rantataloa kohti. Hän kysy multa, että haluunko syödä mereneläviä ja totta kai mä halusin!! Katkaravuista otetaan siis pää ja kuori pois ja namskis!! Ravun avaus oli aika vaikeeta, mutta seki oli hyvää! Kummatki maistuu kalalta :) Just kun olin menossa nukkumaan, hostisä hurautti motskarilla pihaan! Poskipusu-tervehdysten jälkeen nopeet päiväkirjailut ja sitten onnellisena nukkumaan.

Aamulla meinasin taas kuolla onnesta, ku näin nyt valosalla tän talon!! Koska haluun elää niin ku ranskalaiset, aamupala oli kevyt, mutta sitäkin parempi! Kaakaota ja persikoita, jotka maistu niin taivaalliselta. Musta oli niin kivaa, miten me syötiin aamupalaa yhdessä, vaikka ne oli heränny vähän aikasemmin, mutta ne oli kuitenkin oottanu mua :)

Tää kuva ei tee mitään oikeuksia, mutta siinä on meidän lomatalo!! Jokainen yksityiskohta on aivan upee, näkisitte vaan sisältä!! Nään mun ikkunasta suoraan merelle, välissä on suolankuivatusaltaita ja sitte meri. Tänään oli tosi tuulinen päivä, mutta lämmin ja sininen taivas, vaikka ei se nyt tossa kuvassa siltä näytä.

Sitten hypättiin pyörien selkään ja lähettiin kohti hostisän äidin synttärilounasta, joka oli noin 6 km päässä hostserkuilla. Takana näätte niitä suolan kuivatusaltaita, joita on täällä aika paljon!

Matkalla pysähdyttiin kuvailee myös rannalle, josta olinkin nähny jo aivan upeen kuvan. Tää paikka on siis lomakylä käytännössä, kesällä täällä vilisee pyöräilijöitä, kävelijöitä ja autoja, mutta viikon päästä kuulemma on jo autiota. Ei oo nyt kuvaa niistä maailman söpöitä kaduista, joita reunustaa maailman näteimmät pikku talot, mutta ah en oon koskaan ollu yhtä kauniissa paikassa!

Rapujuhlat! Eka oli totta kai sellasta jutustelua ja napostelua, mutta lounaan oli siis rapuja, taskurapuja (ne isot ravut), katkarapuja ja sitte vielä jotakin sellasta pientä rapua, jonka nimee en muista millään kielellä. Ne syötiin patongin ja majoneesin kanssa, totta kai pitkän kaavan mukaan. Rapujen jälkeen syötiin juustoo ja salaattii ja jälkiruuaks oli vähän mutakakun tapasta, ja kaikki oli tosi hyvää!!

Paluumatkalla käytiin kattoo paikka, mistä mä olin nähny illalla valoja pihalta, eli siis rannalla käytiin :D

Meijän takapihalla on ollu koko päivän vuohia! Aamupalalla hostit ihmetteli, että miten tiesin, mitä vuohi on ranskaks, mutta Suomessa mä sen vuohenjuustopaketista opin :D

Kun oltiin tultu lomatalolle, päätettiin vielä maman kanssa käydä kattoo paikkoja ja pyöräiltiin mm. tälläsissä maisemissa.

Turisti kalastuspaikalla! Käytiin myös taas yhessä paikassa lähempänä merta ja astuin kuolleen, mätänevän meduusan päälle :D Pyöräilyn jälkeen kävin uimassa uima-altaassa ja kohta lähetään kattoo kai jotain näyttelyy ja syödään samalla!

vihdoinkin

12 tuntia!!!! Matkustusväsymyksen alla kuplii innostus, joka on ollu mun mukana siitä hetkestä alkaen, kun päätin lähtee vaihtoon. Innostus, joka saa aikaan maailman leveimmät hymyt. Nyt sen innostuksen syy on niin lähellä. Ja mä kun melkein jo luulin, ettei huominen koskaan tule. Mutta muutama hassu tunti ja sitten kaikki se odotus on palkittu.

   Mä oon valmis. Laukut, pinssit, hyvästelyt kolmea ihmistä vailla valmiina. Tänään mua ei itkettäny, kun kävin sanoo kavereille heipat, koska mä en tajua tätä. Kun mä näin kaverin itkuisen naaman, mä ajattelin vain, että huomennahan me nähdään taas koulussa. Mutta kun ei nähdä. Itseasiassa me ei tulla olemaan enää koskaan samassa koulussa, tosi outoo. Vaikka mä en itkeny, se ei tarkota sitä, ettenkö mä välittäis. Mä kyllä välitän, tosi paljon ja sellasistakin asioista, joista ei tarttis. Ehkä se johtu siitä, että nyt mä lähden, eikä mun luota lähdetä. Koska kun joku muu lähtee, sen kyllä tajuaa ja se itkettää, mutta nyt se lähtijä oonkin mä.

   Jännittääkö, sitä on kysytty tuhat kertaa, multakin. Ei, ehkä ihan vähän vaan, mutta sillei miten pitääkin vähäsen jännittää. Ihmiset, miten mä tuun toimeen hostien kanssa, tykkääkö ne musta, se jännittää vähäsen. Mutta tosi vähän, mä oon vaan tosi innoissani kaikesta ja oon luvannu tänään itelleni tuhat kertaa, että nautin _joka_hetkestä_. Mä aion.

   Koitan kertoo, että miltä musta tuntuu, mutta onnistun aika kohtalaisesti, koska ei tälläsille tunteille oo sanoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että enemmän kuin mitään muuta, huomenna mä haluun lähtee Ranskaan ja viettää siellä ihanan vuoden, jonka elän täysillä nauttien joka hetkestä. Kun mietin mun elämää nyt, en muuttais mitään. Tästä alkaa mun oma elämä. En tiiä, mitä tulee tapahtumaan, tiiän vaan, että mä aivan ite omalla asenteellani teen siitä just sellasen ku haluan.

   Huomenna. Niin vähän aikaa, sitten heipat äitille, Annille (mun pikkusisko, joka oli ostanu mulle läksiäislahjaks tollasen sydänkorun, jossa on sen nimi ja mun nimi sen osassa, ja takana huomisen päivämäärä!!!) ja Camillalle. Sitten lennetään!!!

   Ja iso kiitos tässä välissä kaikille, jotka on ollu edesauttamassa mun vaihtovuotta!! Erityisesti kiitos äitille (kiitos, että et antanu mun lähtee ysin jälkeen tampereelle, niin sain sitte tän idean, ja tietysti kaikesta muustakin) ja mun sponsoriklubille, että te lähetitte mut.

   Huomenna ♥♥♥