comme une petite enfant

(=Kuin pikku lapsi)

Vaihtovuosi ei oo vuosi elamasta, se on elama vuodessa. Joka paiva tunnen, etta en oo niin avuton, olin alussa ku lapsi ja sanoinkin jatkuvasti: "Je suis juste comme une petite enfant." Oon niin ku pikku lapsi.

EN YMMARRA PUHETTA ENKA OSAA PUHUA.

Nyt taa laps on kuitenki onneks kasvanu ja ymmartaa jo aika hyvin, kaiken tarpeellisen ja, riippuen henkilosta, osaan jutella kunnolle, saan asiat hoidettua ihan ite, jeah jeah :) Mut aluks oli vahan lapsiolo, ku ihmiset halus hoitaa asiat mun puolesta, ku en ois yksin parjanny mun kielitaidon kaa XD

TARTTEEN PALJON UNTA.

Rakastan sita, etta uni tulee nopeeta, eika tarvi pyoria ensin parii tuntia ennen ku treffit nukkumatin kanssa saa alkaa. Mutta on vaan niin paljo tekemista (ja syomista) etta paasen nukkumaan liian myohaan ja vihaan ku pitaa herata puol seitteman (oikeesti mulla on joku huono univaihe menossa just sillo, ku herätyskello soi,  niin oon aina Suomessakin herannu vasyneena!!!) Tanaan haluun vaan menna nukkuu heti ruuan jalkeen eli toivottavasti ennen kymppia, koska viime viikonlopun suunnitelma nuku pois univelkoja ei oikein onnistunu, painvastoin :D (Mut oli tosi kiva viikonloppu, kertoilen myohemmin mita tehtiin)

EDIT: Öö enpä menny heheh nää suunnitelmat täällä ei ikinä pidä paikkaansa, rakastan sitä!! <3 Tänään tuli hostisän puolen sukua (sisarukset puolisoineen ja mummo) perheillalliselle, syötiin siskon kaa kahestaan ja mentiin kattoo sitten leffa ranskaks ja ymmärsin melko hyvin, ku tulkkikin oli tarvittaessa vieressä!!

EN TIEDA MITEN ASIAT TOIMII.

Nytki kirjotan tata koulun koneella, ku oottelen, etta mun kaverit paasee koulusta, ja kun ekaa kertaa koitin kayttaa naita koneita taalla nii oh mon dieu ei tullu kylla yhtaan mitaan XD (Mut désolé saatte lukee nyt ilman pisteita aan ja oon paalla, koska muuten en kerkee tehha tata postausta!!!) Hmm otti tietty vahan aikaa ennen ku aloin oppii miten laitteet ja tilanteet toimii ja vielaki tulee aivan ihme juttuja vastaan ja oon ihan ai HÄH, mut mun mielesta taa on vaan hauskaa :D

RUOKARIIPPUVAISUUS.

Voi luoja taa on niin vaihtarijuttu!!! En tiia, ei musta nyt mikaan kankkarankka tuu, jos en ruokaa saa, mut taa vaihtareiden ruokajuttu....... XD Kun tuut kotiin ja vaikka ei ois nalkakaan, ainoo ajatus on, etta mitas tanaan syotaisiin?? Jos kaapista sattuu loytymaan jotakin, jota et oo koskaan ennen maistanu, totta kai sita pitaa syoda ja tuota ja tuota ja tuota!!! Ranskalaiset ei muuten osaa arvostaa niiiin hyvaa kouluruokaansa, mut ma oon ainaki aina ihan jarkyn innoissaan menossa syomaan!! Ku saa jalkkaria ja kaikkeee!!!!!!!! Ainut huono asia on, etta aina ei saa suklaavanukasta ja ei saa ku yhen jalkiruuan :)

 

KAIKKI ON VAAN HELPOMPAA.

Ainut asia, mitä mä oon koskaan kaivannu lapsuudesta, on se, että sillon oli niin huoleton. Mä oon huoleton täälläkin, parhautta <3 Ai miten niin tää on helpompaa, eiks tän pitäs olla just vaikeeta?? En tiiä, tää on vaan menny tosi hyvin. Mua jännitti ennen tänne tuloa, että miten tuun toimeen näitten ihmisten kaa, miten löydän kavereita yms yms. Mutta ihmiset täällä on just vaan kaikista ihanimpia.

   Vaikka ranska onkin opettelun alla, sillä on tosi helppo loppujen lopuks ilmasta tunteita. Suomen kieli on musta tosi outo, sun pitää tarkottaa jokasta sanaa, jonka sanot, koska esim. kun sanot mä rakastan sua tai mä vihaan sua, ne on oikeesti painavia sanoja. Ei enkussa, ranskassa ja muissa kielissä niin oo, ja se tekee puhumisesta paljon huolettomampaa. Tykkään ihan sairaasti tästä ranskan puhumisesta.

   Muutenkin asiat vaan järjestyy. Ei ne mee koskaan niin ku luulin ja se tekee tästä kaikesta tosi huoletonta. Mun motto on täällä c'est pas grave eli ei se haittaa / ei sillä väliä. On ihanaa, kun ei tarttee stressata koulusta, ei mistään. Vanha perfektionisti Nelli on vuoden lomalla :)

 

Mun "lapsuusvaihe" on ollu tosi kivuton. Kiitos siitä näille ihanille ihmisille täällä, jotka jaksaa auttaa mua, puhua hitaammin ja selittää kaikki tyhmätkin asiat mulle <3