100 jours

Salut! Oh là là SADAN PÄIVÄN PÄÄSTÄ OON RANSKASSA! ♥ Lasken ehkä vähän eri tavalla nää päivät, mutta mun systeemi on siis, että sadan päivän päästä oon jo Ranskassa. Iphonet ja sellaset muut laitteet, joihin mulla ei oo varaa, laskee kai, että montako päivää on tän ja lähtöpäivän välissä, joten 99 päivää ennen lähtöpäivää ja 100 päivän päästä ollaankin jo sitten rakkausmaassa!! ♥

   Koska vaihtovuosi mulle ainakin tarkottaa mm. paljon tunteita, aion kertoo teille nyt mun sata-päivää-jee-jee -fiilikset! :)

   Oon niin onnellinen mun vaihtovuodesta. Vaihtovuosi ei kestä vaan sitä yhtä vuotta, se kestää paljon pitempään. Se alkaa siitä hetkestä, kun päätät tehdä tän, alat toimimaan, että sun unelma totetuu. On suunnatonta iloa, ärsyynnystä, epätoivoa, kyyneleitä, niin isoja hymyjä, että naama meinaa revetä. Ja sen voin kertoa, että asiat ei todellakaan mene niin, kuin ajattelee niiden menevään. Ja sen on ihanaa! En ois ikinä kuvitellut, että saan näin ihanan kaupungin, klubin, perheen, koulun! Noista neljästä asiasta ja ihanista vaihtarikavereista oon niin iloinen, ylpee, yllättyny ja kiitollinen. Merci merci merci merci merci!!! ♥ Ihan vaan pienenä hehkutuksena on pakko sanoo, että mulla on maailman paras vastuuhenkilö (nva:n vaimo) siellä Ranskassa! Lähetin madamelle sähköpostia tänä iltana ja arvatkaa vaan milloin tuli vastaus? :D 19 minuutin kuluttua! Ah, parhautta! Ja toiseksi on pakko vielä hehkuttaa mun ihanaa hostperhettä! Ihan mitä vaan kysyn, hostmama vastaa pian ja sillä tavalla, että talläinen ranskan kielen aloittelija ymmärtää!! Je suis très très heureux!!!! ♥

    Oon niin onnellinen, että jäljellä on vaan ja vielä 100 päivää. 100 päivää on just sopiva aika mulle. Se on lyhyt aika, mutta siinä ehtii tekemään niin paljon. Mulla on monta kymmentä aamua, kun saan herätä siihen, että nään sinisen taivaan mun ikkunasta (nukun siis totta kai verhot auki, koska on niin ihana herätä siihen, kun valoisaa!!♥). Oon kai oppinu elämään vähän paremmin hetkessä, koska nautin oikeesti paljon enemmän nykyään tavallisistä suomijutuista. Suomen koulusta en kyllä valitettavasti nauti pätkääkään, koska tää jakso on kirjaimellista kidutusta. Ainoana valopilkkuna ranskan tunnit, joita sais mun puolesta olla vaikka kaikki tunnit tässä jaksossa! Mutta muistaakseni vaan 13 kouluaamua sis. koeviikon ja vikat päivät, joten kestän tän just ja just. Sitten päästään vihdoin (kolmen kuukauden heh heh) kesälomalle. Musta tuntuu, että tästä kesästä tulee tosi hyvä. Paljon töitä, paljon ranskan opiskelua, paljon valoisia öitä, paljon hyvää ruokaa, paljon Suomesta ja kesästä nauttimista, paljon odotusta ja suunnittelua. Ja kaiken kruunaa se päivä, kun lähtee lentokone kohti Pariisia, ja ne vajaat pari viikkoa ennen kuin koulu alkaa Ranskan maalla. Sata päivää on täydellinen aika ennen vaihtoa. Kun noi päivät on kulunu, oon valmis lähtemään, elämään hetkessä, elämään täysillä, elämään onnellisena, elämään Ranskassa.

   Jos joku siellä pähkäilee, lähteäkö vaihtoon vai ei? Uskallanko tehdä tuon tai tuon unelman? Kyllä hitossa, elämä on ihanaa, kun alat elää sun unelmias ♥

 

Bisous,

Nelli