je t'aime, lausanne

Bonsoir! Luojan kiitos on perjantai = huomenna saa nukkua ♥ Ja muutes 20 viikon päästä oon saapunu Ranskan maalle! Härreguud, ihanaa :) But but ajattelin tulla hieromaan suolaa henkisiin haavoihini ja kertomaan teille mun tähänastisen elämäni parhaasta viikosta, jota ilman en olis varmaankaan hakenut vaihtoon ranskankieliseen maahan, ja jonka haluisin elää niin kovasti uudestaan. Eli oltiin heinäkuusa 2011 naisvoimisteluseuran kanssa Gymnaestrada-voimistelutapahtumassa Sveitsin ranskankielisessä osassa, kaupungissa nimeltään Lausanne. Siellä oli porukkaa kaikkialta maailmassa, viikko täynnä voimistelu- ja tanssiesityksiä ja me osallistuttiin Suomen Kalevala-kenttäohjelmaan + seuralla oli oma kaupunkiesitys. Meillä oli koulumajoitus Renensissä, joka on kaupunki Lausannen esikaupunkialueella (?) ja sieltä aina 7-bussilla ajeltiin noin vartissa Lausanneen.

    Me liikuttiin yleensä kuuden tytön porukassa ja tehtiin kaikkee muuta paitsi katottiin esityksiä, joita olis varmaan kuulunu mennä seuraa! :D Shoppailtiin aika paljon, syötiin joka ilta mäkkärissä koska ei ollu muuhun varaa, tutustuttiin ihaniin paikallisiin ja seikkailtiin ympäri kaupunkia. Käytiin myös osan porukan kanssa retkillä muualla Sveitsissä. Eka oli Montreaux-nimiseen kaupunkiin, jossa käytiin kattoo jotain linnaa ja tutustuttiin myös siihen kaupunkiin, joka oli niin kaunis että! Toinen retki oli vähän outo, kun matkustettiin 3h per suunta ja oltiin Zermattin autottomassa kylässä (jossa oli autoja kuitenkin..) alle 2h, jonka aikana kerettiin käydä vain syömässä überhyvää, mutta hiton kallista ruokaa. No, meillä oli kuitenkin tosi hauskaa :)

   Tunnelma tuolla Lausannessa sen viikon aikana oli ihan huikee, sitä ei voi kuvailla, se pitää itse kokea (kesällä 2015 Gymnaestrada on Helsingissä, kannattaa lähtee!)! Mulla on ikävä sitä, kun bussit oli niin täysiä, ettei ovet mahtunu kiinni; paikalliset tuijotti meitä blondeja ihan ihmeissään; miten ystävällisiä ja ihania paikalliset oli; Lausannen bussien ranskankielisiä kuulutuksia; vapauden tunnetta ja hetkessä elämistä; "Ollaan turisteja, voidaan tehdä mitä vain"-asennetta; meidän paikallisia tuttuja; kun majoituskoulun pihalla sulle huudetaan "Comment allez-vous?" (=Mitä teille kuuluu?) ja osaat vastata siihen; iltoja kaupungilla; poskipusuja; säätä, joka oli joka päivä +30 C ja kaikkee mitä me tehtiin..    Olin opetellut ennen tuota matkaa ranskaksi muutamia perusjuttuja  "Kuuntele ja toista"-tyyppisen tietokonepelin ja matkasanakirjan avulla. Majotuskoulun pihalla paikallisten kanssa puhuin just "mitä kuuluu?"-tyyppisiä keskusteluja, ja sain kehuja mun ranskasta! Niin tuosta se sitten alkoi, mun rakkauteni ranskan kieleen!

   Neljällä meistä kuudesta oli tarkotus lähtee takasin Lausanneen tänä kesänä, mutta jouduttiin hautaa meidän suunnitelma, koska kaksi meistä on ensi kesän kesävaihdossa Italiassa ja Unkarissa. Mutta ehkä joskus, ehkä me palataan Lausanneen, mun henkilökohtaiseen taivaaseen ♥

Bon week-end!

Nelli

P.S. Osa noista kuvista on mun kavereitten ottamia, osa meidän ohjaajan miehen.. Ja sori kun noi ei oo kunnon järjestyksessä.. +Löysin taas vaihteeksi öö aika edustavia kuvia! :D