vihdoinkin

12 tuntia!!!! Matkustusväsymyksen alla kuplii innostus, joka on ollu mun mukana siitä hetkestä alkaen, kun päätin lähtee vaihtoon. Innostus, joka saa aikaan maailman leveimmät hymyt. Nyt sen innostuksen syy on niin lähellä. Ja mä kun melkein jo luulin, ettei huominen koskaan tule. Mutta muutama hassu tunti ja sitten kaikki se odotus on palkittu.

   Mä oon valmis. Laukut, pinssit, hyvästelyt kolmea ihmistä vailla valmiina. Tänään mua ei itkettäny, kun kävin sanoo kavereille heipat, koska mä en tajua tätä. Kun mä näin kaverin itkuisen naaman, mä ajattelin vain, että huomennahan me nähdään taas koulussa. Mutta kun ei nähdä. Itseasiassa me ei tulla olemaan enää koskaan samassa koulussa, tosi outoo. Vaikka mä en itkeny, se ei tarkota sitä, ettenkö mä välittäis. Mä kyllä välitän, tosi paljon ja sellasistakin asioista, joista ei tarttis. Ehkä se johtu siitä, että nyt mä lähden, eikä mun luota lähdetä. Koska kun joku muu lähtee, sen kyllä tajuaa ja se itkettää, mutta nyt se lähtijä oonkin mä.

   Jännittääkö, sitä on kysytty tuhat kertaa, multakin. Ei, ehkä ihan vähän vaan, mutta sillei miten pitääkin vähäsen jännittää. Ihmiset, miten mä tuun toimeen hostien kanssa, tykkääkö ne musta, se jännittää vähäsen. Mutta tosi vähän, mä oon vaan tosi innoissani kaikesta ja oon luvannu tänään itelleni tuhat kertaa, että nautin _joka_hetkestä_. Mä aion.

   Koitan kertoo, että miltä musta tuntuu, mutta onnistun aika kohtalaisesti, koska ei tälläsille tunteille oo sanoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että enemmän kuin mitään muuta, huomenna mä haluun lähtee Ranskaan ja viettää siellä ihanan vuoden, jonka elän täysillä nauttien joka hetkestä. Kun mietin mun elämää nyt, en muuttais mitään. Tästä alkaa mun oma elämä. En tiiä, mitä tulee tapahtumaan, tiiän vaan, että mä aivan ite omalla asenteellani teen siitä just sellasen ku haluan.

   Huomenna. Niin vähän aikaa, sitten heipat äitille, Annille (mun pikkusisko, joka oli ostanu mulle läksiäislahjaks tollasen sydänkorun, jossa on sen nimi ja mun nimi sen osassa, ja takana huomisen päivämäärä!!!) ja Camillalle. Sitten lennetään!!!

   Ja iso kiitos tässä välissä kaikille, jotka on ollu edesauttamassa mun vaihtovuotta!! Erityisesti kiitos äitille (kiitos, että et antanu mun lähtee ysin jälkeen tampereelle, niin sain sitte tän idean, ja tietysti kaikesta muustakin) ja mun sponsoriklubille, että te lähetitte mut.

   Huomenna ♥♥♥